Vastine HS 28.9. julkaisemaan Risto Isomäen haastatteluun

Julkaistu 30.09.2026

Yksittäinen tutkimustulos ei osoita kananlihan aiheuttavan syöpää. Lihatiedotus tarkastelee Risto Isomäen Helsingin Sanomissa esittämiä väitteitä tutkimustiedon ja asiantuntijoiden arvioiden pohjalta.

Tutkimusnäyttö ei osoita broilerinlihan aiheuttavan syöpää

Maailman syöpätutkimusrahasto World Cancer Research Fundin (WCRF) mukaan ei ole näyttöä siitä, että valkoisen lihan, kuten kanan tai kalkkunan, syöminen lisäisi syöpäriskiä. Ravitsemuksen ja syövän välisiä yhteyksiä on arvioitava tutkimusnäytön kokonaisuuden perusteella, sillä yksittäisessä tutkimuksessa havaittu yhteys ei osoita syy-seuraussuhdetta.

Helsingin Sanomien haastattelussa (28.9.) kirjailija Risto Isomäki esitti väitteitä kananlihan ja syöpien välisestä yhteydestä sekä mahdollisesta virusperäisestä selityksestä. Väitteille kananlihan aiheuttamasta syöpäriskistä ei löydy vakuuttavaa tukea tutkimusnäytön kokonaisuudesta.

Isomäki perusteli väitteitään muun muassa laajasta eurooppalaisesta EPIC-seurantatutkimuksesta saadulla tuloksella.

Yhdessä EPIC-aineistoon perustuvassa tutkimuksessa havaittiin tilastollinen yhteys siipikarjanlihan kulutuksen ja haimasyövän välillä. Tutkimukseen osallistui yli 477 000 ihmistä kymmenestä Euroopan maasta. Tutkimuksessa siipikarjanlihan 50 gramman suurempaan päivittäiseen kulutukseen liittyi 72 prosenttia suurempi suhteellinen haimasyöpäriski. Havainto ei kuitenkaan osoita, että siipikarjanliha aiheuttaisi haimasyöpää.

Myös tutkimuksen tekijät suhtautuivat tulokseen varovaisesti. He totesivat, että havaittu yhteys saattoi olla sattumalöydös, sillä tulos oli ristiriidassa useimpien aikaisempien tutkimusten kanssa.

Tähän kiinnitti huomiota myös Tampereen yliopiston epidemiologian professori ja eturauhassyövän tutkimuskeskuksen johtaja Anssi Auvinen, jonka asiantuntijakommentin Helsingin Sanomat lisäsi haastatteluun sen julkaisemisen jälkeen.

Auvinen kutsui kommentissaan Isomäen väitteitä ”aikamoiseksi yksityisajatteluksi”. Hän totesi olevansa eri mieltä Isomäen väitteestä, jonka mukaan kananliha olisi erityinen syöpäriski. Hänen mukaansa syövän kaltaisesta monitahoisesta kokonaisuudesta ei pidä tehdä päätelmiä yksittäisten tutkimusten perusteella.

Samaa korostaa ravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen Itä-Suomen yliopistosta. Yksittäisissä tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä siipikarjanlihan käytön ja joidenkin syöpien välillä, mutta tutkimusnäyttö kokonaisuutena ei Virtasen mukaan viittaa siipikarjanlihan haitallisiin terveysvaikutuksiin. Haimasyövän kohdalla lievästi suurentuneesta riskistä on havaintoja, mutta mahdollisen yhteyden syytä ei tunneta.

Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Anne-Maria Pajari korostaa tutkimusnäytön järjestelmällisen arvioinnin merkitystä. Ravitsemuksen ja syövän välisiä yhteyksiä tarkasteltaessa on arvioitava, kuinka vahvaa ja johdonmukaista näyttö on eri tutkimuksissa. Yksittäiset väestötutkimuksissa havaitut yhteydet eivät sellaisinaan riitä osoittamaan syy-seuraussuhdetta.

Tutkimusnäytön kokonaisuus ratkaisee

Kansainvälinen World Cancer Research Fund (WCRF) arvioi järjestelmällisesti ravinnon, elintapojen ja syövän välisiä yhteyksiä sekä tutkimusnäytön vahvuutta. WCRF mukaan ei ole näyttöä siitä, että valkoisen lihan, kuten kanan tai kalkkunan, syöminen lisäisi syöpäriskiä. Valkoista lihaa voi syödä osana terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota.

Väite kanojen levittämien virusten aiheuttamista syövistä menee vielä pidemmälle. Isomäki esitti virusperäisen selityksen epidemiologisissa tutkimuksissa havaitsemilleen yhteyksille, mutta haastattelussa esitetty tutkimusnäyttö ei osoita tällaista syy-yhteyttä. Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta pitää virusväitettä ongelmallisena ja nostaa ravinnon ja syöpien yhteyksiä arvioitaessa keskeiseksi lähteeksi WCRF kokoaman tutkimusnäytön.

Ravitsemustutkimuksessa yksittäiset havainnot ovat tärkeitä: ne voivat synnyttää uusia tutkimuskysymyksiä ja johtaa jatkotutkimuksiin. Hypoteesi ei kuitenkaan muutu osoitetuksi terveysriskiksi sillä perusteella, että sille löytyy yksi tai muutama sitä tukeva havainto. Tämän vuoksi on tärkeää erottaa toisistaan tutkimuksessa havaittu yhteys, tutkijan tai kirjoittajan esittämä selityshypoteesi ja tutkimusnäytön perusteella osoitettu terveysriski.

Kuluttajalla on oikeus saada ruoasta ja terveydestä tietoa, joka perustuu tutkimusnäytön kokonaisuuteen.

Lähteet:

World Cancer Research Fund (WCRF): Vegetarian and vegan diets, and cancer. Sivulla käsitellään myös valkoisen lihan ja syövän välistä tutkimusnäyttöä.

https://www.wcrf.org/preventing-cancer/topics/vegetarian-and-vegan-diets-and-cancer/

Rohrmann, S. ym. (2013): Meat and fish consumption and risk of pancreatic cancer: results from the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition. International Journal of Cancer, 132(3), 617–624.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22610753/

Helsingin Sanomat (28.9.2026): Risto Isomäen haastattelu ja siihen myöhemmin lisätty Anssi Auvisen asiantuntijakommentti.

Asiantuntijahaastattelut: Jyrki Virtanen, Anne-Maria Pajari ja Ursula Schwab, Lihatiedotus.

» Takaisin uutisiin