Suomalainen liha

Alkuperällä on väliä

Lihan alkuperä kertoo, missä eläin on kasvatettu ja millaisen tuotantoketjun kautta liha tulee ruokapöytään. Suomessa lihantuotantoa ohjaavat lainsäädäntö, viranomaisvalvonta ja alan yhteiset toimintatavat. Eläinten tunnistaminen, rekisteröinti ja tuotantoketjun kirjanpito mahdollistavat lihan jäljitettävyyden.

Eläinten terveyttä seurataan

Suomalaisessa kotieläintuotannossa tautien ehkäisy ja suunnitelmallinen terveydenhuolto ovat keskeisiä toimintatapoja. Nautatilojen Naseva ja sikatilojen Sikava kokoavat tietoa eläinten terveydestä, hyvinvoinnista ja lääkityksistä. Siipikarjatuotannossa tautisuojaus ja parvien terveyden seuranta ovat osa tuotantoketjun työtä.

Suomessa tuotantoeläimille käytetään eurooppalaisessa vertailussa vähän antibiootteja. Sairaat eläimet hoidetaan, ja lääkityksessä noudatetaan eläinlääkärin ohjeita sekä varoaikoja.

Nurmi ja sivuvirrat hyödynnetään ruoaksi

Suomalainen nautakarjatalous perustuu vahvasti nurmirehuun. Naudat pystyvät muuttamaan ihmisravinnoksi kelpaamatonta nurmea maidoksi ja lihaksi. Monivuotiset nurmet tukevat maan kasvukuntoa ja monipuolistavat viljelykiertoa. Kotieläinten ruokinnassa hyödynnetään myös elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Esimerkiksi sianrehuna käytetään heraa ja ohravalkuaisrehua. Eläinten lannan ravinteita voidaan puolestaan palauttaa peltoon kasvien käyttöön. Rehuissa käytetään sekä kotimaisia että tuotuja raaka-aineita. Niiden osuudet vaihtelevat eläinlajin ja tilan mukaan.

Kotimainen tuotanto tukee ruokaturvaa

Lihantuotanto työllistää maatiloilla, rehuntuotannossa, kuljetuksissa ja elintarviketeollisuudessa. Kotimaisen tuotannon, osaamisen ja toimivan ruokaketjun ylläpitäminen on tärkeä osa Suomen huoltovarmuutta. Kotimaisuus ei tarkoita täydellistä riippumattomuutta tuonnista. Tuotannossa tarvitaan myös ulkomailta hankittavia rehuja, energiaa, koneita ja muita tuotantopanoksia.

Tieto auttaa valitsemaan

Alkuperämerkinnät auttavat tunnistamaan suomalaisen lihan kaupassa ja ravintolassa. Tuotantotapoja koskeva tieto puolestaan auttaa ymmärtämään, mitä kotimaisuus käytännössä tarkoittaa.

Suomalaisen tuotannon vahvuuksien ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa työtä. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia, tuotannon ympäristövaikutuksia ja ruokaketjun toimintaa kehitetään tutkimuksen, seurannan ja käytännön kokemuksen avulla.

Suomalaisen lihan tuotantoketju on läpinäkyvä ja jäljitettävä. Kaikkia elintarvikeketjun toimijoita velvoittaa vaatimus jäljitettävyydestä. Lihan jäljitettävyys tarkoittaa, että valmistaja pystyy kertomaan, keneltä raaka-aineet on hankittu ja kenelle tuotteet on toimitettu.

Jäljitettävyys alkaa tilalla, kun jokainen syntyvä porsas tai vasikka merkitään korvamerkeillä tai tatuoinnilla. Teurastamossa ruhoon kiinnitetään luokituksen yhteydessä lappu, josta selviää kyseisen eläimen tiedot (alkuperä, syntymätunnus, teurastuspäivä ja teurastamon numero). Lappu kulkee ruhon mukana leikkaamoon saakka. Leikkaus- ja pakkausvaiheessa tunnukset yhdistetään erätunnukseksi, joka tulostetaan lihapakkauksiin.

Varmistettu jäljitettävyys takaa tehokkaan seurannan, nopean reagoinnin ja mahdollisen takaisinvedon poikkeustilanteessa. Parhaimmillaan jäljitettävyyden avulla voidaan selvittää yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi eläinten ruokinnasta ja lääkityksestä. Tuontilihasta jäljitettävyystietojen saaminen on hitaampaa ja vaikeampaa.

Suomen koko broilerituotanto ja suurin osa sian- ja naudanlihantuotannosta on sopimustuotantoa. Sopimustuotanto takaa, että liha on terveistä eläimistä tuotettua. Sopimustuotannossa tuottajat ja lihayritys tekevät sopimuksen, jossa päätetään yhteiset laadulliset ja määrälliset tavoitteet. Sopimustuottajat sitoutuvat järjestelmälliseen eläinten terveydenhuoltotyöhön sekä tautisuojaa ja rehun tuontia koskeviin ohjeisiin. Viranomaisohjauksen ja -valvonnan lisäksi lihaketjun toimintaa sitoo omavalvontasuunnitelma. Jäljitettävyys ja sopimustuotanto ovat myös tärkeä osa valvontaa.

Lihan jäljitettävyys

Mistä liha tulee ja missä sitä on käsitelty? Jäljitettävyys tarkoittaa, että lihan kulkua voidaan seurata tuotantoketjussa. Tiedot yhdistävät tilat, teurastamot, leikkaamot ja tuotteiden toimitukset toisiinsa.

Tieto kulkee lihan mukana

Elintarvikealan toimijan on tiedettävä, keneltä se on vastaanottanut raaka-aineet ja mille yrityksille se on toimittanut tuotteet. Tätä kutsutaan ”yksi askel taaksepäin, yksi askel eteenpäin” -periaatteeksi. Yritysten kirjanpidon ja tuotetunnisteiden avulla toimituksia voidaan seurata ketjun vaiheesta toiseen. Jäljitettävyys koskee sekä kotimaista että tuontilihaa.

Jäljitettävyys alkaa tilalta

Eläinten ja pitopaikkojen rekisteröinti sekä eläinten siirtoja koskevat tiedot muodostavat jäljitettävyyden perustan.

Naudat tunnistetaan yksilöllisillä korvamerkeillä. Sikojen tunnistaminen perustuu pitopaikkatietoihin ja niitä osoittaviin merkintöihin. Broilereita seurataan parvi- ja kasvatuserätietojen avulla.

Teurastuksessa eläin- tai erätiedot yhdistetään ruhoihin. Leikkaamisen ja pakkaamisen aikana kirjataan, mistä raaka-aineista kukin tuote-erä on valmistettu. Pakkauksen erätunnus yhdistää tuotteen yrityksen jäljitettävyystietoihin.

Erätunnus auttaa poikkeustilanteessa

Jos tuotteessa havaitaan turvallisuuteen liittyvä ongelma, jäljitettävyystietojen avulla selvitetään, mistä raaka-aineet ovat tulleet ja minne kyseisen erän tuotteita on toimitettu. Näin mahdollinen takaisinveto voidaan kohdistaa oikeisiin tuotteisiin. Erätunnus ja päiväysmerkinnät auttavat myös kuluttajaa tunnistamaan, koskeeko takaisinveto hänen ostamaansa tuotetta.

Sopimustuotanto tukee tiedonkulkua

Sopimustuotannossa tila ja lihayritys sopivat tuotannon tavoitteista ja toimintatavoista. Sopimuksiin voi sisältyä esimerkiksi ruokintaa, tautisuojausta ja eläinten terveydenhuoltoa koskevia vaatimuksia. Yhteiset käytännöt ja tuotantotietojen kirjaaminen tukevat tiedonkulkua tilan, eläinlääkärin ja lihayrityksen välillä. Elintarviketurvallisuudesta huolehditaan lisäksi yritysten omavalvonnalla ja viranomaisvalvonnalla.

Alkuperämerkintä on kuluttajaa varten

Alkuperämerkintä ja jäljitettävyys liittyvät toisiinsa, mutta tarkoittavat eri asioita. Alkuperämerkintä kertoo kuluttajalle lihan alkuperämaan tai tuotantovaiheiden maat. Jäljitettävyystiedot mahdollistavat tarkemman selvittämisen tuotantoketjun sisällä. Pelkkä Suomessa pakkaaminen ei tarkoita, että liha olisi suomalaista. Siksi pakkauksesta kannattaa tarkistaa nimenomaan lihan alkuperätiedot.