Suomalaisen lihantuotannon erityispiirteet perustuvat olosuhteisiin ja tuotantotapoihin

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimukset tunnistavat suomalaisessa tuotannossa vahvuuksia, mutta myös ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja kannattavuuteen liittyviä kehittämistarpeita.

Nurmi menestyy pohjoisissa olosuhteissa

Monivuotiset nurmet soveltuvat hyvin Suomen viileään ilmastoon ja lyhyeen kasvukauteen. Luken vuoden 2025 Kestävä ruokavalio ja ruokajärjestelmä -synteesiraportin mukaan ne aloittavat kasvunsa keväällä ennen kevätkylvöisiä viljoja ja jatkavat kasvuaan pitkälle syksyyn.

Nurmirehu on suomalaisen nautakarjatalouden perusta. Valtaosa nurmisadosta korjataan säilörehuksi eli säilötään eläinten ruokintaa varten. Naudat pystyvät hyödyntämään nurmea, jota ihminen ei voi sellaisenaan käyttää ravinnokseen, ja muuttamaan sitä maidoksi ja lihaksi. Nurmiviljelyllä on merkitystä myös maaperälle. Luken vuoden 2023 nautakarjatalouden synteesiraportin mukaan monivuotiset nurmet parantavat maan rakennetta ja sitovat ravinteita, mikä auttaa vähentämään niiden kulkeutumista vesistöihin.

Naudanlihan tuotanto kytkeytyy maidontuotantoon

Mm. Luken vuosien 2023 ja 2025 synteesiraporttien mukaan noin 80 prosenttia Suomessa tuotetusta naudanlihasta on peräisin lypsykarjataloudesta. Lihaa saadaan maidontuotannossa syntyvistä, lihantuotantoon kasvatettavista vasikoista sekä lehmistä niiden maidontuotannon päätyttyä. Noin viidennes naudanlihantuotannosta perustuu emolehmiin.

Tämä rakenne on olennainen naudanlihan ympäristövaikutusten arvioinnissa. Vuoden 2023 synteesiraportin mukaan lypsykarjasektoriin painottuvan tuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat pienemmät kuin tuotantotavassa, jossa liha saadaan pääasiassa erikoistuneesta lihakarjasta. Yhteistuotannon arvioinnissa ympäristökuormitusta kohdennetaan sekä maidolle että lihalle, joten myös laskentamenetelmä vaikuttaa tuotekohtaisiin tuloksiin.

Rehujen koostumus vaikuttaa sian- ja broilerinlihan ympäristöjalanjälkeen

Luken Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky -tutkimuksessa tarkasteltiin tuotannon ilmastovaikutuksia ja vedenkulutuksesta aiheutuvia vesiniukkuusvaikutuksia.

Tutkimuksessa sianlihantuotannon vahvuudeksi tunnistettiin elintarviketeollisuuden sivuvirtojen, kuten ohravalkuaisrehun ja heran, hyödyntäminen. Vähäinen eteläamerikkalaisen soijan käyttö puolestaan selitti sitä, että maankäytön muutoksen osuus sianlihan ilmastovaikutuksesta oli pienempi kuin kansainvälisessä vertailuaineistossa.

Broilerituotannossa ympäristösuorituskykyä tukivat tuotannon ohjaus ja optimointi sekä uusiutuvien lämmityspolttoaineiden käyttö. Molemmissa tuotantosuunnissa rehuraaka-aineiden valinta ja rehuntuotannon kehittäminen tarjoavat mahdollisuuksia vähentää ympäristökuormitusta.

Eläinten lääkintää seurataan

Vuoden 2025 synteesiraportti nosti mukaan suomalaisten eläinten mikrobilääkkeiden käytön tarkan sääntelyn. Mikrobilääkkeet ovat reseptilääkkeitä, ja eläimille tarkoitettujen valmisteiden myyntimääriä on seurattu vuodesta 1995. Lääkemyynnin seurannan rinnalla valvotaan mikrobilääkeresistenssiä ja elintarvikkeiden lääkejäämiä. Nämä ovat osa sekä eläinten että ihmisten terveyden suojelemista.

Kestävyys edellyttää myös tuotannon kehittämistä

Luken tutkimuksissa suomalaisen tuotannon vahvuudet eivät merkitse kehittämistarpeiden puuttumista. Nautakarjatalouden vuoden 2023 synteesissä kehittämiskohteiksi nostettiin mm. laidunnuksen edistäminen, kannattavuus ja kiertotalouden vahvistaminen.

Vuoden 2025 synteesi korostaa puolestaan eloperäisten peltojen päästöjen vähentämistä. Kotimainen tuotanto tukee ruokaturvaa, mutta sen jatkuvuus edellyttää myös kannattavuutta ja tuotantopanosten saatavuutta. Suomalaisen lihantuotannon kestävyyttä on siksi arvioitava usean tekijän kokonaisuutena.

-

Suomalaisen lihantuotannon erityispiirteet pähkinänkuoressa

• Nurmi menestyy pohjoisessa. Monivuotiset nurmet sopivat Suomen viileään ilmastoon. Naudat muuttavat ihmisravinnoksi kelpaamatonta nurmea maidoksi ja lihaksi.
• Maito ja naudanliha syntyvät pitkälti samassa tuotantoketjussa. Noin 80 prosenttia Suomessa tuotetusta naudanlihasta on peräisin lypsykarjataloudesta.
• Ruoantuotannon sivuvirtoja hyödynnetään rehuna. Esimerkiksi sian ruokinnassa käytetään elintarviketeollisuudessa syntyvää heraa ja ohravalkuaisrehua.
• Rehuilla ja energiaratkaisuilla on merkitystä. Luken tutkimuksessa broilerituotannon ympäristövaikutuksia pienensivät tuotannon tarkka ohjaus sekä uusiutuvien lämmityspolttoaineiden käyttö.
• Eläinten lääkintää seurataan. Mikrobilääkkeet, kuten antibiootit, ovat reseptilääkkeitä. Niiden myyntimääriä, bakteerien lääkeresistenssiä ja elintarvikkeiden lääkejäämiä seurataan.
• Tuotantoa kehitetään edelleen. Luken tutkimukset nostavat kehittämiskohteiksi muun muassa eläinten hyvinvoinnin, laidunnuksen, ravinteiden kierrätyksen ja päästöjen vähentämisen.

Kooste perustuu Luonnonvarakeskuksen tutkimusraportteihin vuosilta 2022, 2023 ja 2025.

 

Lähteet:

Saarinen, M. & Karikallio, H.-M. (toim.) 2025. Synteesiraportti: Kestävä ruokavalio ja ruokajärjestelmä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 73/2025. Erityisesti luvut 5.1, 5.3, 5.5, 5.6 ja 5.9.

Leino, M. ym. 2023. Synteesi suomalaisen nautakarjatalouden kestävyydestä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2023.

Hietala, S. ym. 2022. Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 67/2022.