Enemmän tietoa ja vähemmän vastakkainasettelua

Lihasta puhutaan usein joko–tai-asetelmien kautta. Onko liha terveellistä vai epäterveellistä? Pitäisikö sitä syödä vai jättää kokonaan pois? Onko kotieläintuotanto suomalaiselle ruokajärjestelmälle vahvuus vai ongelma?

Suuret kysymykset ratkeavat harvoin yksinkertaisilla vastauksilla. Lihaa, lihantuotantoa ja niiden vaikutuksia on tarkasteltava osana ruokavalion, maatalouden ja koko ruokajärjestelmän kokonaisuutta.

Liha on ravintoainetiheä elintarvike. Siitä saadaan laadukasta proteiinia, rautaa, sinkkiä ja B12-vitamiinia. Kotieläintuotanto puolestaan kytkeytyy maatalouteen, elintarvikeketjuun, alueelliseen elinvoimaan ja huoltovarmuuteen. Eläimet hyödyntävät myös raaka-aineita, jotka eivät sellaisenaan sovellu ihmisravinnoksi. Märehtijät pystyvät muuttamaan nurmea ihmiselle käyttökelpoiseksi ravinnoksi, ja kotieläinten ruokinnassa voidaan hyödyntää elintarvikeketjun sivuvirtoja.

Kestävyyttä on tarkasteltava monesta näkökulmasta

Ruoantuotannon ilmastovaikutukset ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin kerro ruokajärjestelmän kestävyydestä. Arvioinnissa on otettava huomioon myös luonnon monimuotoisuus, vesistövaikutukset, maankäyttö, ravinteiden kierto, elintarviketurvallisuus, tuotannon taloudelliset edellytykset ja ruoan saatavuus erilaisissa häiriötilanteissa.

Tavoitteet eivät aina kulje samaan suuntaan. Yhden ympäristövaikutuksen pienentäminen ei automaattisesti paranna kaikkia muita kestävyyden osa-alueita. Siksi tarvitaan tietoa paitsi yksittäisistä vaikutuksista myös siitä, millaisia seurauksia erilaisilla muutoksilla on ruokajärjestelmän kokonaisuudelle.

Myöskään kaikki lihantuotanto ei ole samanlaista. Vaikutuksiin vaikuttavat eläinlajin lisäksi tuotantomaa, ruokinta, tuotantotapa, käytetty energia sekä se, kuinka tehokkaasti ravinteet, raaka-aineet ja sivuvirrat hyödynnetään. Maailmanlaajuiset keskiarvot antavat tärkeää tietoa lihantuotannon vaikutuksista, mutta niiden rinnalla tarvitaan tietoa suomalaisesta tuotannosta ja sen erityispiirteistä.

Suomen olosuhteet vaikuttavat siihen, miten ruokaa tuotetaan

Pohjoiset olosuhteet asettavat ruoantuotannolle omat reunaehtonsa. Kasvukausi on lyhyt, mutta nurmikasvit soveltuvat Suomen olosuhteisiin hyvin. Nautojen ja lampaiden avulla nurmesta voidaan tuottaa ihmisravintoa myös sellaisilla pelloilla ja laidunalueilla, joilla ihmisravinnoksi tarkoitettujen kasvien viljelymahdollisuudet ovat rajallisemmat.

Kotieläimet ovat myös osa maatilojen ravinnekiertoa. Lanta sisältää kasvien tarvitsemia ravinteita ja orgaanista ainesta. Samalla ravinteiden tehokas hyödyntäminen ja niiden pääsyn ehkäiseminen vesistöihin ja ilmaan ovat keskeisiä kotieläintuotannon ympäristökysymyksiä.

Suomalaiseen ruokajärjestelmään liittyy myös kysymys huoltovarmuudesta. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, että tuotantopanosten saatavuus, energia, kansainväliset kuljetukset ja toimintakykyinen kotimainen ruokaketju eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Kotimaisen tuotannon vähentäminen ei myöskään automaattisesti vähennä kulutuksen vaikutuksia, jos kysyntä korvautuu tuontituotteilla. Olennaista onkin tarkastella sekä kulutusta että sitä, miten ja missä ruoka tuotetaan.

Ruokavalion kokonaisuus ratkaisee

Suomalaiset ravitsemussuositukset ohjaavat syömään nykyistä enemmän kasviksia, palkokasveja, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Samalla liha on yksi monipuolisen ruokavalion proteiinin ja tärkeiden ravintoaineiden lähteistä.

Punaista lihaa ja lihavalmisteita suositellaan käytettäväksi enintään 350 grammaa kypsänä lihana viikossa. Suositus ohjaa kohtuulliseen lihankäyttöön ja kasviperäisten ruokien osuuden lisäämiseen.

Lihan ja kasvisten tarkastelu toistensa vastakohtina ei kuitenkaan kerro koko ruokavaliosta. Samalle lautaselle mahtuvat liha, runsas kasvislisäke sekä täysjyvävilja tai peruna. Ravitsemuksen kannalta olennaista on ruokavalion kokonaisuus.

Lihakeskustelussa huomio kohdistuu usein määrään. Sen rinnalla tarvitaan keskustelua myös lihan alkuperästä, tuotantotavasta, eläinten hyvinvoinnista sekä siitä, kuinka tehokkaasti eläin, rehut, ravinteet ja tuotannossa syntyvät sivuvirrat hyödynnetään.

Lihantuotannon ympäristövaikutuksia tai runsaan lihankäytön terveysriskejä ei pidä sivuuttaa. Yhtä lailla on perusteltua tarkastella lihan ravitsemuksellista merkitystä ja kotieläintuotannon tehtäviä maataloudessa ja ruokajärjestelmässä. Vähemmän vastakkainasettelua ei tarkoita kritiikin välttämistä. Se tarkoittaa tutkimustiedon huolellista tulkintaa, erilaisten tuotanto-olosuhteiden tunnistamista ja myös vaikeiden kysymysten tarkastelemista osana kokonaisuutta. Kysymys ei lopulta ole vain siitä, syömmekö lihaa vai emme. Yhtä tärkeää on kysyä, millaista ruokajärjestelmää Suomessa halutaan rakentaa ja miten siinä tuotetaan ravitsevaa ruokaa mahdollisimman kestävästi.