Suomalaisen lihan kulutus on kestävää

Julkaistu 22.03.2019

Ruoka ravitsee, maistuu hyvältä ja on elämälle välttämätöntä. Ruoka myös puhuttaa ja nyt otsikoissa ovat erityisesti eläinperäisen ruuan ja varsinkin lihantuotannon ilmastovaikutukset.

Suomalaiset söivät Ravintotaseen mukaan v. 2017 keskimäärin 81 kg luullista lihaa henkeä kohden. Luut ja hävikki huomioiden syödyn lihan määrä oli noin 40 kg. Liha on pääasiassa kotimaista, sen kotimaisuusaste on 80 %. Kansainvälisesti olemme maltillisia lihansyöjiä. EU-15 -maissa v. 2017 keskimääräinen kulutus luullisena lihana oli 89 kg henkeä kohden, USA:ssa 97 kg.

Kaikki ruuantuotanto aiheuttaa päästöjä. Globaalia näkökulmaa ei voi sellaisenaan käyttää yksittäisten maiden tuotannon arviointiin, sillä lihaa ja muutakin ruokaa tuotetaan eri maissa eri tavoin ja erilaisissa olosuhteissa.

On eettistä tuottaa ruokaa maan ekologisten olosuhteiden mukaan. Suomen olosuhteet sopivat kotieläintuotannolle. Meillä on nurmea ja vettä eikä meillä ole ylilaidunnusta. Noin puolet kotieläintuotannon tarvitsemasta proteiinista tulee nurmesta ja osa rehuviljasta. Suuri osa pelloistamme on alueilla, joilla rehuvilja kasvaa varmemmin kuin leipävilja. Laiduntava karja pitää yllä perinnemaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta. Elintarviketeollisuuden sivuvirtoja hyödynnetään rehuna. Nurmen ja rehuviljan viljely edistää hiilen sitoutumista maaperään. Suomessa elintarvikkeiden osuus on noin 18 % ihmisten aiheuttamista ilmastopäästöistä, siitä lihan osuus kolmannes.

Suomalaiset miehet saivat FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan 34 % energiasta ja 69 % proteiinista eläintuotteista (liha, maitovalmisteet, kananmuna, kala ja äyriäiset), naiset 32 % ja 65 %. Eläintuotanto vie 45 % koko ruoantuotannon peltopinta-alasta. Ruuantuotantomme on tehokasta. Eläinproteiini sisältää kaikki tarpeelliset aminohapot sekä vitamiineja ja kivennäisaineita hyvin imeytyvässä muodossa. B12-vitamiinia on vain eläintuotteissa. Niiden puuttuessa sitä on lisättävä muuhun ravintoon. Tärkeitä eläinperäisiä kivennäis- ja hivenaineita raudan ohella ovat jodi, seleeni, sinkki ja kalsium. Jos ruokavaliossa tapahtuu iso ja nopea muutos, onko varmaa, että odottavat äidit, lapset ja vanhukset saavat riittävästi ravintoaineita ruuastaan?

Ilmastonmuutos vaatii uusia tekoja koko ruokaketjulta. Ruuantuotannon ympäristövaikutuksia tutkitaan paljon. Tutkimuksilla etsitään ratkaisuja, joilla voidaan laskea ympäristövaikutukset koko elinkaaren ajalta myös ravintosisältö huomioiden. Maataloudesta voi tulla osa ilmastonmuutoksen ratkaisua, jos pellot saadaan sitomaan hiiltä nykyistä paremmin. Meneillään on hanke, joka tähtää hiilineutraaliin nautaketjuun.

Ruokahävikin vähentäminen on helpoin tapa alentaa ruoantuotannosta aiheutuvaa ilmastokuormaa. Sitä syntyy kaikissa ruokaketjun vaiheissa, eniten kotona. Noin 6 % talouksien ostamasta syöntikelpoisesta ruuasta menee roskiin.

On erittäin tärkeää, että julkisessa keskustelussa osataan erottaa kotimaisen ja globaalin tuotannon erot. Kotimainen tuotanto on läpinäkyvä ja omissa käsissämme. Kotimaisen tuotannon avulla voimme varmimmin vaikuttaa syömämme ruuan ilmastovaikutusten vähentämiseen.

Ruoka on positiivinen asia ja siitä pitää nauttia. Ruuan ekologisuuden tulee olla ilmastokeskustelussa mukana. Ilmasto-ongelmat eivät kuitenkaan ratkea vain lihan ja muiden eläintuotteiden käytön radikaalilla vähentämisellä tai lopettamisella. Tarvitsemme muutoksia muussakin kuin syömisessä.

Riitta Stirkkinen
toiminnanjohtaja
Lihatiedotusyhdistys ry

» Takaisin uutisiin