Porsaiden kastrointi

Karjuporsaiden kastroinnilla ehkäistään ns. karjun hajun muodostuminen lihaan. Hajun aiheuttavat sukupuolihormoni androsteroni ja suolen mikrobitoiminnan tuloksena syntyvä skatoli. Haju tuntuu vain lihaa kuumennettaessa, joten karjunhajuista raakaa lihaa ei nykymenetelmin pystytä etukäteen tunnistamaan.

Suomessa noudatetaan EU-lainsäädäntöä, jonka mukaan osaava henkilö voi kastroida porsaat alle viikon ikäisinä ilman puudutusta tai kipulääkitystä. Keväällä 2011 voimaan tullut kansallinen lakimuutos mahdollistaa kipulääkkeen luovuttamisen tiloille ja osa lihayrityksistä onkin jo päättänyt edellyttää sopimustiloiltaan kivunlievityksen käyttöä kastroinnissa marraskuun 2011 jälkeen syntyneille porsaille. Käytännössä tuottaja sopii kivunlievitykseen liittyvistä toimista tilaa hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Kastrointi tehdään kirurgisesti tekemällä viilto porsaan ihoon, kivekset vedetään ulos ja siemenjohtimet katkaistaan leikkaamalla tai repimällä. Kastroinnin tekee useimmiten tuottaja hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Suomessa lihayritykset suosittavat, että tuottajat käyttäisivät veistä repimisen sijaan. Jos porsas on yli seitsemän päivän ikäinen, kastroinnin saa tehdä vain eläinlääkäri asianmukaista kivunlievitystä ja anestesiaa apuna käyttäen.Myös luomuporsaat kastroidaan samaan tapaan.

Suomessa ja muualla Euroopassa tutkitaan vaihtoehtoja kirurgiselle kastraatiolle. Niitä ovat karjun kasvattaminen kastroimatta ja teurastamalla ennen sukukypsyyttä, karjun hajun  paljastavien laitteiden, ns. elektronisten nenien käyttö teurastamoissa, karjujen jalostus ja  kastrointi rokottamalla (ns.immunokastrointi).

Alustavat tulokset rokotuskastraatiosta ovat lupaavia. Eläinten hyvinvoinnin parantumisen ohella rokottamalla kastroidun porsaan lihaprosentti on suurempi ja rehunkäyttö tehokkaampaa kuin kirurgisesti kastroiduilla porsailla. Rokotuskastraatiossa eläimet rokotetaan kahteen kertaan. Rokotteesta ei jää lihaan jäämiä. Rokotuskastroinnissa on kuitenkin haasteensa, se edellyttää muun muassa muutoksia eläinten hoitokäytännöissä ja teurastamoissa, ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön.

Osana Sikavaa eli sikatilojen terveydenhuoltojärjestelmää eläinlääkäri käy sikatilan hoitokäytännöt kerran vuodessa läpi ja kirjaa ne terveydenhuoltosuunnitelmaa varten. Läpikäytäviin asioihin kuuluu myös karjuporsaiden kastrointi.

Joissakin Euroopan maissa karjuporsaita ei kastroida juuri lainkaan tai ainoastaan vientiin menevä osa tuotannosta (Iso-Britannia, Espanja, Portugali ja Kreikka). Kastrointi voi olla myös olla sallittu vain  puudutusaineiden (Sveitsi, Alankomaat ja Norja) tai kivunlievityksen avulla (Saksa). Myös jotkut eurooppalaiset isot kauppaketjut ovat asettaneet omia vaatimuksiaan tavarantoimittajilleen perinteiden kirurgisen kastroinnin välttämiseksi.

EU:ssa tuottajien, teollisuuden. vähittäiskaupan, eläinsuojelujärjesöjen sekä komission edustajista koostuva työryhmä on parhaillaan laatimassa julkilausumaa kirurgisesta kastraatiosta luopumisesta vuoteen 2018 mennessä. Kivunlievitystä kirurgisen kastraation yhteydessä esitetään vaatimukseksi vuodesta 2012 alkaen..