Biisoni

Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva biisoni vaelteli aikanaan valtavina laumoina preerioilla. Intiaanit metsästivät niitä lihan, vuotien ja jänteiden takia, mutta vain sen verran kuin oli tarve. Valkoisten laajamittaisen metsästyksen ansiosta biisonit kuolivat lähes sukupuuuttoon 1800-luvun loppupuolella. Kanta on kuitenkin elpymässä.

Biisonit Suomessa

Luonnonvaraisena biisoni elää ainoastaan Pohjois-Amerikassa. Muualla biisoneita kasvatetaan tarhoissa. Suomeen ensimmäiset biisonit tulivat vuonna 1998. Biisoni sopeutuu hyvin ilmastoomme ja se pärjää hyvin ulkona talvellakin. 

Biisonit luokitellaan nautaeläimiksi. Ne pitää korvamerkitä ja ilmoittaa nautaeläinrekisteriin. Niiden kasvatusta ei kuitenkaan tueta kuten muiden yleisimpien tuotantoeläinten kasvatusta.

Jylhä eläin

Biisoni on rakenteeltaan on jykevä. Aikuinen sonni saattaa painaa jopa 1 000 kg ja lehmäkin 600 kg. Biisonisonni on teuraskypsä 1,5-2 vuoden kasvatuksen jälkeen. Silloin se painaa noin 600 kg ja siitä saadaan lihaa 250-300 kg.

Vaikka urosbiisoni vaikuttaakin kömpelöltä, se saattaa hypätä tarvittaessa vauhditonta korkeutta jopa 180 cm. Aitauksen korkeudeksi suositellaankin vähintään 2 m ja aidan tulee olla tukevaa tekoa muutenkin. Biisoniaitauksessa kutakin kolmen täysikasvuisen eläimen ryhmää kohden on oltava tilaa ainakin yksi hehtaari.

Liha on tummaa ja vähärasvaista

Biisonin liha on tummaa ja muistuttaa hirvenlihaa. Tyypillistä riistan makua siinä ei kuitenkaan ole. Liha on vähärasvaista, rasvapitoisuus on keskimäärin  2 %. Muun riistan tavoin biisoninliha on hyvä raudan lähde ja se sisältää hiukan enemmän rautaa kuin naudanliha keskimäärin.

Biisonin lihaa voidaan laittaa ruuaksi naudanlihan tavoin. Se kypsyy nopeammin kuin naudanliha. Tyypillinen biisonin lihasta valmistettu liharuoka on kuivaliha, "beef jerky."

Lihaa saa ostaa suoraan kasvatuspaikoista, kauppahalleista tai hyvin varustetuista lihakaupoista.