Lammas

Lampaanlihaa syödään Suomessa noin puoli kiloa henkeä kohti vuodessa. Kotimaisen karitsanlihan osuus on reilu viidennes kokonaiskulutuksesta. Eniten syödään Uuden-Seelannissa tuotettua emälammasta , ns. "muttonia ", jota tuodaan maahan pakastetuna.

Suomessa tuotettu lampaanliha on pääosin karitsanlihaa. Lihantuotannossa karitsaksi katsotaan alle vuoden ikäinen lammas. Teuraskypsän karitsan elopaino on vähintään 40 kg ja kasvatus vie aikaa 5-11 kk.

Suomenlammas on yleisin puhdas lammasrotu

Puhtaista lammasroduista yleisin on suomenlammas, ja neljännes uuhista onkin suomenlampaita. Sen lisäksi täällä kasvatetaan muun muassa texel-, rygja- ja Oxford down -rotuisia lampaita. Teuraskaritsoista noin puolet on eri rotujen risteytyksiä ja puolet puhdasrotuisia.

Suomenlampaan ruho on vähärasvainen, koska rasva ei ole muiden rotujen tapaan ole marmoroitunut lihasten sisään. Lammas ei ole myöskään kovin lihaksikas. Lihaksikkuutta voidaan parantaa risteyttämällä uuhia lihaksikkaimmilla roduilla. Lihaksikkuutta saadaan lisää myös laadukkaan ruokinnan ja sopivan  teuraskypsyyden avulla.

Tuotantokausi huipentuu syksyyn

Lampaanlihantuotanto on kausiluontoista. Uuhet astutetaan yleensä syksyllä ja karitsat syntyvät keväällä. Se on myös lampaiden luontainen biologinen vuosikierto.

Karitsat kasvavat teuraskypsiksi laitumella. Teurastushuippu ajoittuu syys-marraskuuhun, jolloin 60 prosenttia vuoden tuotannosta teurastetaan. 

Suomenlammas lisääntyy tehokkaasti ja tulee kantavaksi mihin aikaan vuodesta tahansa. Siksi on mahdollista tuottaa tuoretta karitsanlihaa myös kevään kysyntähuippuun, pääsiäiseen.