Lihan koostumus

Liha sisältää vettä, rasvaa, proteiineja, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Eri lihalajien koostumus vaihtelee jonkin verran ja tarkat ravintosisältötiedot löytyvät  esimerkiksi elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelistä.

Vettä

Pääosa lihasta on vettä. Raa’an lihan vesipitoisuus on n. 75 %. Kypsän lihan ja lihavalmisteiden vesipitoisuus on pienempi. Mitä rasvaisempaa liha on, sitä vähemmän siinä on vettä. Lihassa on 2-25 % rasvaa, mutta rasvan määrä vaihtelee eläinlajista ja ruhonosasta riippuen. Rasva on pääasiassa näkyvää rasvaa, jonka voi poistaa. Lihasten välissä ja nahan alla olevaa rasvaa kutsutaan varastorasvaksi. Lihassyiden välissä oleva rasva on kudosrasvaa, jolloin puhutaan marmoroituneeseta lihasta tai marmorilihasta.

Rasvaa

Lihassa on pehmeää ja kovaa rasvaa. Terveydelle edullisia pehmeitä rasvoja on eniten siipikarjan- ja sianlihassa ja vähiten naudan- ja lampaanlihassa. Sian- ja siipikarjanlihan rasvasta 2/3 on pehmeää rasvaa. Naudanlihan rasvasta on pehmeää  noin puolet. Lihassa rasva on kuitenkin  näkyvää, jolloin sen poistaa tarvittaessssa.

Proteiinia

Lihassa on runsaasti proteiinia, 13-21 % lihalaadusta riippuen. Lihan ja muiden eläinkunnan tuotteiden proteiini on laadultaan hyvä, sillä se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja.

Hiilihydraatteja lihassa on vain vähän, keskimäärin enintään 1,5 %.

Kivennäisaineita ja vitamiineja

Liha on lisäksi on hyvä raudan, sinkin, seleenin, fosforin, magnesiumin sekä B-ryhmän vitamiinien lähde.

Lihassa on myös kollageeni- ja elastiini-proteiineista koostuvaa sidekudosta ja sen määrä on 0,5 - 4 % lihalajista ja ruhonosasta riippuen. Siipikarjanlihassa sidekudosta on vähemmän kuin sian- ja naudanlihassa ja sianlihassa vähemmän kuin naudanlihassa. Filee ja paistit ovat sisältävät vähiten sidekudosta, sillä eläin ei juuri rastita niitä liikkuessaan. Eniten sidekudosta on niissä lihaksissa, jotka joutuvat kovalle rasitukselle, lähinnä ruhon etuosassa.  

Vaikka sidekudos muodostuu proteiineista, se ei ole ravitsemuksellisesti merkittävää. Runsaasti sidekudosta sisältävät ruhonosat ovat kuitenkin maukkaita, mutta vaativat pitkän  kypsennyksen.  Kuumennuksen aikana sidekudos pehmenee ja myös osittain liukenee, jolloin lihasta tulee erityisen mureaa ja maukasta.