Sianlihan tuotanto

Sianlihaa tuotettiin Suomessa vuonna 2015 yheensä 191,1 miljoonaa kiloa ja kulutettiin 192,5 miljoonaa kiloa. Luomusianlihan osuus kokonaistuotannosta oli 0,4 %. Sikataloutta harjoitti keskimäärin 1 350 tilaa, 9 prosenttia vähemmin kuin edellisenä vuonna. Emakoita pitävien tilojen määrä vähenin 690 tilaan ja lihasikaloiden 660 tilaan (Elintarviketalous 2016).

Sikojen terveysluokitusrekisteri Sikava

Kaikkien Suomen sikatilojen tulee täyttää lakisääteiset vaatimukset ja niiden täyttymistä valvotaan. Eläinten terveys ETT ry on kehittänyt sikaloiden terveysluokitusrekisteri Sikavan, jonka avulla ylläpidetään, toteutetaan ja kehitetään sikaloiden terveydenhuoltojärjestelmää. Sikavassa on kaksi tasoa, perustaso ja kansallinen taso.

Sikavan kansallinen taso on saanut kansallisen laatujärjestelmän statuksen, ja ylittää merkittävästi lainsäädännän vaatimukset eläinten terveyden ja tuoteturvallisuuden osalta. Kuluttaja tunnistaa kansallisen tason sikaloissa tuotetun sianlihan pakkauksissa olevasta Laatuvastuu-merkinnästä.

Sikava-järjestestelmän ansiosta suomalaiset siat ovat terveitä ja tauteja on vähän. Suomessa ei vakavia sikatauteja ole lainkaan ja salmonellaakin esiintyy sikaloissa harvoin.

Sikava-kansallisen tason tila

Pitopaikalla on eläinlääkärin tekemä kirjallinen Sikavan terveydenhuoltosuunnitelma, joka päivitetään vuosittain. Suunnitelmassa määritellään ainakin pitopaikan lääkityskäytännöt, tautisuojaustoimenpiteet sekä näytteenotot.

Eläinlääkäri tekee yhden terveydenhuoltokäynnin / kasvatuserä tai neljä käyntiä vuodessa, jos lihasikala on osastoittain kertatäyttöinen tai jatkuvatäyttöinen. Sikava voi vaatia käyntiväliä tihennettäväksi todetun erityisen syyn perusteella. Terveydenhuoltokäynnillä eläinlääkäri täyttää terveydenhuoltokäyntilomakkeen, joka tallennetaan Sikavan rekisteriin.

Pitopaikalla tehdään tuotannon seurantaa. Tuotantoseurannan perusteella kirjataan eläinten lukumäärät ja kuolleisuus terveydenhuoltokäynneillä käyntilomakkeelle.

Pitopaikalla kirjataan lääkkeiden käyttö Sikavan lääkekirjanpitoon. Eläinlääkäri perehtyy terveydenhuoltokäynnillä pitopaikan kirjanpitoon lääkityksistä ja hoidoista sekä käy läpi muut lääkityksiin liittyvät käytännöt.

Pitopaikka noudattaa eläinten ja rehujen tuonnissa Eläin terveys ETT ry:n ohjeita.

Pitopaikka on porsasyskä-, dysenteria-, aivastustauti- ja kapivapaa eläinlääkärin tekemän kliinisen tarkastuksen perusteella. Vuosittaiset dysenteria- ja salmonellanäytteet on otettava, jos pitopaikka ulkoiluttaa eläimiä.

Pitopaikan on osoitettava liittymisvaiheessa salmonellavapautensa ulostenäyttein ja sen jälkeen 5 vuoden välein alkaen vuodesta 2009.

Pitopaikka saa ottaa vain kansallisen tason porsaita ja se on kertatäyttöinen tai osastoittain kertatäyttöinen. Jatkuvatoimisena se saa ottaa porsaita korkeintaan neljältä eri tilalta, joiden kanssa sillä on toistaiseksi voimassaoleva sopimus.

Pitopaikka täyttää vastuullisen sianlihantuotannon kriteerit. Vastuullisen tuotannon mittareiden raja-arvot julkaistaan Sikavan sivuilla.

Jos pystytään osoittamaan, että tilalla ei noudateta lainsäädäntöä, pitopaikka putoaa perustasolle.  Pitopaikan tulee todennetusti korjata puutteet ja epäkohdat ennen nostoa takaisin kansalliselle tasolle.

Sopimustuotantoa

Suomessa sianlihantuotanto on pääosin sopimustuotantoa. Sopimustuotannossa tuottaja ja teollisuus ovat tehneet keskenään sopimuksen sianlihantuotannosta ja sopimus on voimassa määräajan. Kaikki Sikavan jäsenyrityksest edellyttävät, että sopimustuottaja täyttää Sikavan kansallisen tason ehdot. Kansallisen tason ehdot ovat toimenpiteitä, joissa lainsäädännön vaatimukset ylittyvät.  

Suomalaisilla tiloilla eläimiä hoidetaan valtaosin eläinsuojelulain ja -asetusten mukaisesti. Lihaketjussa on viime vuosina tehty paljon toimenpiteitä sikojen hyvinvoinnin ja elinolojen parantamiseksi. Lisäksi tarkastuksia ja valvontaa on lisätty koko tuotantoketjussa. Valtio alkaa jakaa myös investointitukia uusien sikaloiden rakentamiseen. Sitä ennen rakentamismääräyksiin tehdään eläinten hyvinvointia tukevia tiukennuksia.

Sikojen hyvinvointia parantava asetus voimaan 2013

Kansallinen sikojen kasvatusolosuhteita parantava asetus tuli voimaan vuoden 2013 alusta. Uudet vaatimukset parantavat sikojen hyvinvointia monella tavalla. Siirtymäaika on 5-15 vuotta vaatimuksesta riippuen.

Asetuksessa on viisi sikojen eläinsuojeluvaatimuksia tarkentavaa kohtaa. Siat saavat lisää tilaa, mikä edistää sikojen mahdollisuuksia lajille tyypilliseen käyttäytymiseen ja ehkäisee ahtaudesta johtuvia hyvinvointiongelmia, kuten hännänpurentaa.

Asetus kieltää kokoritilälattioiden käytön. Kiinteän lattia-alan lisääminen antaa sioille paremmat mahdollisuudet pesänrakennukseen ja tonkimiseen. Samalla sikojen kiinteän makuualustan pinta-ala kasvaa ja runsaampi kuivikkeiden käyttö on mahdollista.

Vaatimus luonnonvalosta kaikissa sikalan osastoissa edistää sikojen vastustustuskykyä ja vuorokausirytmin ylläpitoa. Luonnonvalo toimii myös virikkeenä sioille ja parantaa sikalanhoitajan työviihtyvyyttä.

Asetus edellyttää myös pesäntekomateriaalin antamista porsiville emakoille ja ensikoille sikalan lannanpoistojärjestelmästä riippumatta. Pesäntekomateriaali lyhentää porsimisaikaa ja vähentää porsaskuolleisuutta porsimisen yhteydessä.

Lisäksi vaatimus määrittää sairaskarsinoiden vähimmäispinta-alan, miä varmistaa että sikalassa on riittävästi tilaa hoitaa sairaita ja vahingoittuneita sikoja.

Sikaketjun hyvät toimintatavat

Osana elintarviketalouden kansallista laatustrategiaa Elintarviketeollisuusliitossa toimiva Suomen Lihateollisuusyhdistys on koonnut sikaketjun hyvän toimintavan kuvauksen. Siinä kerrotaan muun muassa eläinaineksesta, tuotantotavoista ja -tiloista, ruokinnasta, eläinten hoidosta ja lihatuotteiden valmistuksesta.

Sianlihan hankinta

Eläinten hyvinvointi on myös tärkeä lihanhankinnan kriteeri. Yritykset käyttävät lihanhankinnassa erilaisia mittareita, kuten eläinten hyvinvointia kuvaavia mittareita. Niitä ovat muun muassa eläinlääkäreiden tekemien lihantarkastusten tiedot, lääkkeiden käyttö ja eläinten kuolleisuus. Mittarit kuvaavat eläinten pito-olosuhteita ja yleistä hoidon tasoa terveystilanteen lisäksi.