Porsaiden kastrointi

Karjuporsaiden kastroinnilla ehkäistään ns. karjun hajun muodostuminen lihaan. Hajun aiheuttavat sukupuolihormoni androsteroni ja suolen mikrobitoiminnan tuloksena syntyvä skatoli. Haju tuntuu vain lihaa kuumennettaessa, joten karjunhajuista raakaa lihaa ei nykymenetelmin pystytä vielä etukäteen tunnistamaan.

Suomessa noudatetaan EU-lainsäädäntöä, jonka mukaan osaava henkilö voi kastroida porsaat alle viikon ikäisinä ilman puudutusta tai kipulääkitystä. Keväällä 2011 voimaan tullut kansallinen lakimuutos mahdollistaa kipulääkkeen luovuttamisen tiloille. Laki ei vaadi kivunlievitystä, mutta suomalaiset lihayritykset edellyttävät sopimustuottajiaan käyttämään kivunlievitystä. Käytännössä tuottajat sopivat kivunlievitykseen liittyvistä asioista tilaa hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Kastrointi tehdään kirurgisesti tekemällä viilto porsaan ihoon, kivekset vedetään ulos ja siemenjohtimet katkaistaan leikkaamalla tai repimällä. Kastroinnin tekee useimmiten tuottaja hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Suomessa lihayritykset suosittavat, että tuottajat käyttäisivät veistä repimisen sijaan. Jos porsas on yli seitsemän päivän ikäinen, kastroinnin saa tehdä vain eläinlääkäri asianmukaista kivunlievitystä ja anestesiaa apuna käyttäen. Myös luomuporsaat kastroidaan samaan tapaan.

Osana sikatilojen terveydenhuoltojärjestelmää eläinlääkäri käy sikatilan hoitokäytännöt läpi kerran vuodessa ja kirjaa ne terveydenhuoltosuunnitelmaan. Hoitokäytäntöihin kuuluu myös karjuporsaiden kastrointi.

Eläinten terveys ETT ry:n mukaan kokemukset kivunlievityksestä ovat hyviä. Porsaat toipuvat nopeammin kastraation aiheuttamasta kivusta ja porsaiden kasvu käynnistyy paremmin.

Suomessa ja muualla Euroopassa tutkitaan vaihtoehtoja kirurgiselle kastraatiolle. Niitä ovat karjun kasvattaminen kastroimatta ja teurastamalla ennen sukukypsyyttä, karjun hajun  paljastavien laitteiden, ns. elektronisten nenien käyttö teurastamoissa, karjujen jalostus ja kastrointi rokottamalla (ns.immunokastrointi).

Alustavat tulokset rokotuskastraatiosta ovat lupaavia. Eläinten hyvinvoinnin parantumisen ohella rokottamalla kastroidun porsaan lihaprosentti on suurempi ja rehunkäyttö tehokkaampaa kuin kirurgisesti kastroiduilla porsailla. Rokotuskastraatiossa eläimet rokotetaan kahteen kertaan. Rokotteesta ei jää lihaan jäämiä. Rokotuskastroinnissa on kuitenkin haasteensa, se edellyttää muun muassa muutoksia eläinten hoitokäytännöissä ja teurastamoissa, ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön.

Joissakin Euroopan maissa karjuporsaita ei kastroida juuri lainkaan tai ainoastaan vientiin menevä osa tuotannosta (Iso-Britannia, Espanja, Portugali ja Kreikka). Kastrointi voi olla myös olla sallittu vain  puudutusaineiden (Sveitsi, Alankomaat ja Norja) tai kivunlievityksen avulla (Saksa). Myös jotkut eurooppalaiset isot kauppaketjut ovat asettaneet omia vaatimuksiaan tavarantoimittajilleen perinteiden kirurgisen kastroinnin välttämiseksi.

EU:ssa tuottajien, teollisuuden, vähittäiskaupan, eläinsuojelujärjestöjen sekä komission edustajista koostuva työryhmä esittää luopumista kirurgisesta kastraatiosta vuoteen 2018 mennessä.