Nauta

Valtaosa, yli 80 prosenttia Suomessa tuotetusta naudanlihasta saadaan lypsykarjasta eli maitolehmistä. Yleisimmät lypsykarjarodut ovat Holstein ja Ayrshire. Suomenkarjaa ja muita alkuperäisrotuja kasvatetaan vähän, mutta tuottajien kiinnostus niitä kohtaan on kasvanut. Pihvilihan osuus naudanlihantuotannosta on vajaa 20 prosenttia.

Mikä nauta?

Raavas on yleisnimitys täysi-ikäisille naudanruhoille.

Lehmä on useamman kerran poikinut naaras.

Hieholehmä on kerran poikinut naaras.

Teuraspainoltaan yli 130 kg painoinen naaras on hieho.

Mulli on teuraspainoltaan 80 - 129 kg painoinen nuori nauta

Ruohovasikka on teuraspainoltaan korkeintaan 79 kg painoinen nuori nauta. 

Häränlihalla tarkoitetaan vanhan nautaeläimen lihaa yleensä. Härkä on täysikasvuinen kuohittu urosnauta, mutta niitä ei Suomessa kasvateta.

Teuraspainoltaan yli 130 kg painoinen uros on nuori sonni. Sonnit teurastetaan useimmiten noin 1,5-vuotiaina.

Iso sonni on useamman vuoden ikäinen uros. 


 

Mikä pihviliha?

Sanaa "pihviliha" käytetään vain Suomessa, kun lihakarjaperäinen liha halutaan erottaa muusta naudanlihasta. Suurissa lihantuotantomaissa naudanliha on enimmäkseen peräisin liharotuisista naudoista, ja siten lähes kaikki naudanliha on oletettavasti pihvilihaa. Liharotuisia nautoja ovat mm. Angus, Hereford, Simmental, Charolais ja Limousine.

Liharotuiset naudat ovat lihaksikkaampia kuin lypsylehmät. Lihanaudat kasvavat myös nopeammin kuin maitorotuiset naudat ja ruhosta saadaan siten enemmän lihaa. Pihviliha on mehukasta ja siinä on vähemmän sidekudosta kuin lypsylehmien lihassa. Pihviliha erottuu muusta naudanlihasta usein myös kookkaampina lihaksina.

Ei ole olemassa yhdenlaista pihvilihaa, sillä eri liharoduista saatava liha eroaa toisistaan. Risteyttämällä eri liharotuja lihaan saadaan haluttuja ominaisuuksia, mm. marmoroitumista, jossa lihaksen sisäinen rasva aiheuttaa lihaan marmorikuvion. Marmoroituminen tuo lihaan makua, pehmeyttä ja mehukkuutta.

Lisätietoja pihvilihasta Pihvikarjankasvattajien liiton verkkosivuillta.