Lihantuotanto

Suomessa lihantuotantoon käytetään nautoja, sikoja ja siipikarjaa sekä vähäisemmässä määrin lampaita ja poroja. Muiden eläinlajien merkitys lihantuotannossa on pieni.

Vuonna 2016 Suomessa tuotettiin lihaa noin 404 miljoonaa kiloa ja kulutuksen kotimaisuusaste oli noin 81 %. Sianlihaa tuotettiin eniten, noin 190 miljoona kiloa, nautaa hieman vajaa 87 miljoonaa kiloa ja siipikarjaa reilu 125 miljoonaa kiloa. Lihan kokonaistuotanto kasvoi hieman edelliseen vuoteen verrattuna (Elintarviketalous 2017).

Naudanliha saadaan pääsasiassa lypsy- eli maitolehmistä ja tavallisimmat nautarodut ovat ayrshire, holstein ja friisiläinen. Pihvilihantuotannossa käytetään mm. hereford, charolais-, limousine- ja aberdeen angus-rotuja.

Tavallisimmat sikarodut ovat maatiainen, yorkshire, hampshire ja duroc sekä niiden risteymät.

Broilerituotannossa käytetään pääasiassa Ross-rotuisia lintuja. Kalkkunat ovat BUT- ja Nicholas -rotua.

Lääkkeitä vain todettuun tarpeeseen

Suomessa käytetään eläinlääkkeitä muihin maihin verrattuna vähän ja lääkkeitä annetaan aina vain todettuun tarpeeseen. Eläinten terveys ETT ry:n ja Euroopan lääkevirasto EMA:n selvityksen mukaan vuonna 2015 esimerkiksi Saksassa tuotantoeläimille annettiin noin seitsemän kertaa enemmän ja Espanjassa noin 13 kertaa enemmän antibiootteja kuin Suomessa. Meillä antibioottien tarve on vähäinen, sillä eläinten kasvatuksessa keskitytään järjestelmälliseen terveydenhuoltotyöhön ja hyvään tuotantohygieniaan. Lääkkeitä ei käytetä tautien ennaltaehkäisyyn eikä myöskään rutiininomaisesti. Lääkityt eläimet on pystyttävä tunnistamaan selkeästi muista eläimistä. Lääkitystä saaneet siat merkitään väriaineella ja naudat tunnistetaan korvamerkin avulla. 

Hormonien käyttö on kielletty

Tuotantoeläinten kasvua edistävien hormonien käyttö on kaikissa EU-maissa kielletty. Vuonna 2006 voimaan astuneet EU-direktiivin mukaan eläinten rehuun ei saa lisätä antibiootteeja. Poikkeuksena ovat siipikarjan rehut, joihin saa lisätä kokkidiostaatteja suoliston loistaudin ehkäisemiseksi.