Lihankulutus Suomessa

Lihan kulutusluvut ilmoitetaan kaikissa maissa luullisena lihana eli ns. ruholihana. Syötävän lihan osuus saadaan, kun luullisesta lihasta poistetaan luiden osuus, keskimäärin 20 %. Lisäksi vähennetään kypsennyshävikki, joka on 10-30 % tuotteesta riippuen. Kypsänä syödyn lihan määrä on reilu 50 % luullisen lihan määrästä.

Lihan kulutus on kasvanut viimeisten vuosien aikana, mutta kasvu on johtunut vaalean siipikarjanlihan, erityisesti broirelin kulutuksen kasvusta. Punaisen lihan  eli naudan-,sian- ja lampaanlihan kulutus on ollut melko vakaata.

Lihankulutus Suomessa kg / hlö luullista lihaa

Vuosi

Sika

Nauta

Lamm.

Siipik.

Hev.

Poro

Hirvi

Riista

Elimet

Liha yhteensä

1970 21,0 21,2 0,3 0,8 0,9 .. .. .. .. 44,2
1975 27,5 24,9 0,2 2,4 0,6 .. .. .. .. 55,6
1980 30,5 24,0 0,2 3,0 0,2 0,3 .. 3,3 4,3 65,8
1985 33,0 21,7 0,3 4,3 0,2 0,5 .. 2,3 5,0 67,3
1990 33,0 21,8 0,3 6,8 0,1 0,7 .. 1,7 2,7 67,1
1995 32,5 19,0 0,5 8,7 0,1 0,5 1,0 1,3 2,1 64,7
2000 32,6 19,1 0,4 13,3 0,2 0,4 1,8 2,0 1,2 69,2
2005 33,5 18,6 0,3 16,1 0,2 0,6 2,1 0,2 1,4 72,9
2010 34,9 18,6 0,5 18,2 0,5 0,5 1,8 0,2 1,0 76,2
2011 36,4 18,6 0,7 18,2 0,5 0,5 1,9 0,3 0,6 77,7
2012 36,0 18,7 0,7 18,7 0,5 0,5 1,6 0,2 0,5 77,5
2013 35,6 18,4 0,6 19,5 0,6 0,5 1,2 0,2 0,5 77,1
2014 34,6 18,7 0,6 20,1 0,5 0,4 1,1 0,3 0,2 76,6
2015 35,1 19,2 0,7 21,6 0,4 0,5 1,3 0,2 0,5 79,4
2016 34,6 19,2 0,7 23,5 0,3 0,5 .. .. 0,6  81,0


Lähteet: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy ja Luonnonvarakeskus Luken Ravintotaseet 

Luken ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Taseessa lasketaan yli 60 tuotteesta koti­mainen käyttö tuotannon, varaston muutoksen, viennin ja tuonnin perusteella. Kotimainen käyttö jakautuu edelleen eri käyttötarkoituksiin: eläinrehuksi, siemenkäyttöön, teollisuuden raaka-aineiksi sekä ruoka­käyttöön, josta kulutusluvut saadaan jakamalla vuoden keskimääräisellä väkiluvulla.